Zurichin autonäyttelyssä

 Hellurei täältä Rinikenin ylängöltä, hieman viileitä aamuja mutta ollaanhan me täällä vajaan 400m korkeudessa joten olkoon menneeksi.

 Viikonloppuna rakkaani yllätti minut järjestämällä retken Zurichin autonäyttelyyn. Kun Geneven maailmankuullu autonäyttely oli peruttu tältäkin vuodelta, oli tämä Zurichin näyttely kauden autoalan päätapahtuma täällä Sveitsissä.

 En ole ennen autonäyttelyssä käynnyt, mutta kun muru sitä ehdotti niin pidin ajatusta kiehtovana. Zurichin messukeskukseen oli autoja parkkeerattu viiteen kerrokseen ja väentungosta oli havaittavissa Sunnuntai aamuna jo kello kymmenen jälkeen. Kaikki tunnetut automerkit olivat edustettuina, uusien autojen lisäksi oli myös klassikko autoja ja jokunen moottoripyöräkin esillä, sekä ihan muutama vähävaraisen näköinen nainen joilla ilmeisesti ei ollut varaa sen enempiin vaatteisiin.

 Olenko sitten vanhanliiton mies näissä autoasioissa, mene ja tiedä. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että autoala on huolestuttavassa murroksessa. Lähes jokaisen autonvalmistajan osastolla pääpaino oli selkeästi sähköisissä ajoneuvoissa. Itse olen isojen moottoreiden mies, polttomoottoreiden.

 Kokeeksi kävin Teslan osastolla avaamassa Teslan oven ja sulkemassa sen, siitä innostuneena avasin uudelleen ja suljin useampaan kertaan, vain kuulostellekseni kuinka voikaan Teslan oven sulkeminen kuulostaa vanhan 1200 Ladan ovelta, samalla lailla rämähti kiinni joten tiivistetysti se vahvisti minulle sen mitä olin vähän pelännytkin. Hype on valtavaa että saadaan markkinoille sähköisiä kulkineita mutta vanhan-ajan laatu on kyllä unohdettu mitä autojen rakentamiseen tulee. Kokeeksi vertailtiin miltä kuulostaa Teslan ovi ja sitten heti perään käytiin sulkemassa perinteisen E- sarjan Mersun ovia, eron voit vain arvailla. Noh, siitä tulikin koko autonäyttelyn intohimo paukutella vähän joka osastolla olevien autojen ovia, siitä sen laadun kuulee, Volkkarin ovikin kuulosti yllättävän hyvältä, Tiguanin..

 Vihreä siirtymä on saanut vanhan kaksitahti mopedinkin hieman keulimaan, luonto on tärkeä arvo mutta isosta polttomoottorista en luovu ennen kun pakon edessä. Kompensoin sitten henkilökohtaisella päästökaupalla säästämällä luontoa muilla tavoin, onneksi voin työni puolesta päivittäin viedä maailmaa kohti ekologisempaa tulevaisuutta. Ugh.. Olen puh.. kirjoittanut...