Hellurei täältä Rinikenin kukkulalta. Jotenkin aiheet vähissä tällaisina aikoina mutta lyhyesti kuvailtuna kotitoimisto pyörii täysillä, välillä uskallaudun ulkoilemaan ja ihan hyvänä päivänä jopa käymään kaupassa.
Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä, jotenkin vain tekisi nämäkin ajat kääntää hyödyksi ja oppia näistä mahdollisimman paljon. Jos ongelmista haluaisi opintopisteitä niin jonkinmoiset keskiasteen opinnot kai tässä olisi muutamassa vuodessa tullut saavutettua.
Kuitenkin taipumuksena on löytää jokaisesta asiasta jotain hyvää, vaikka joskus vaatii suurta mielikuvitusta nähdä joissain asioissa mitään positiivista niin vielä ei ole tainnut koettelemusta eteen tulla josta jotain hyvää ei olisi seurannut, tulee varmaan joskus mutta eletään siihen saakka täysillä.
Uusi työ on edelleen haastava, se on mielenkiintoinen mutta aina välillä tekisi mieli kapinoida sitä tosiasiaa vastaan että ei, perehdytysjakso ei olisi pitänyt osaua tällaiseen aikaan kun ei saa olla omiensa parissa työmaalla. Pian tulee 100 päivää täyteen uudessa työssä, paljon on joutunut sisäistää erillaisia hallinnollisia kommervenkkejä mutta paljon on vielä sisäistämättä. Nyt kun työmaana on koko maapallo niin kokoukset ei ole sidottu kelloon ja sekin on aika hassua.
Kammasta revin reunapiikkejä irti laskiessani päiviä että taas pääsee saman katon alle rakkaan kihlattuni kanssa, kai tässä jonkunlaiseen johdatukseen uskoo kun elämään annettiin jotain sellaista josta ei koskaan olisi edes osannut unelmoida.
Vallitsevista tilanteista huolimatta oikein rakkauden täyteistä kevättä itse kullekkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti