Viikonloppu meni mukavissa merkeissä Saksassa. Olin huoltamassa toista lentokonettani Welzowissa joka sijaitsee Berliinin alapuolella entisen Itä-Saksan alueella. Lentokenttä on mega kokoinen vanha hylätty sotilaslentokenttä jota paikallista ilmailukerhoa ennen ovat hallinneet Venäläiset joukot. Oma koneenikin on sijoitettuna tällä hetkellä vanhassa sotilaslentokone hallissa, aika huikeat fiilikset tuolla kentällä.
Olen pari kertaa kuukaudessa pöristellyt autolla Welzowiin täältä kotoa Sveitsistä. Matkaa yhteensuuntaan tulee noin 800km joten ihan huvikseen tuota matkaa ei ajele. Tosin reitti on pääosin Saksalaista autobaanaa joten hieman suuremmalla matkavauhdilla voi ajella. Yöpymiset olen hoitanut telttaillen makuupussissa nukkuen ja peseytyminen hoituu läheisessä järvessä.
Kuten edellisessä blogitekstissä kirjoittelin, muutoksen tuulet puhaltavat ja nyt teen viimeiset taksvärkit pois tässä kenttähuolto-insinöörin pestissä. Yksi etä-huolto videoyhteyttä käyttäen osuu vielä ensi viikolle, siinä lähetän Algeriasta paikallisen huoltoinsinöörin työmaalle ja hoitelen etänä hänen ohjeistuksensa että metallitehdas saataisiin jälleen käyntiin. Algeriaan olisi ollut kiva palata itsekkin mutta tämä nimeltä mainitsematon pandemia pistää tiukasti rajoituksia kaikelle kivalle.
Keskiviikkona siirryn hoitamaan tehtäviäni Suomesta käsin. Vajaa kaksi viikkoa Suomessa ja sitten aloittamaan uudet työt Lokakuun alussa tänne Sveitsiin. Valitettavasti kahden viikon aikana ei järjesty juurikaan tapaamisia tuttavien kanssa ymmärrettävistä syistä johtuen. Vietämme karanteenia murun kanssa asuntovaunulla salaisessa paikassa.
Mutta mukavaa Syksyä lukijoille, koitan olla aktiivisempi blogin kanssa jos tänne vielä joku eksyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti