Terveisiä täältä Indianapoliksesta. Kiireisen työpäivän päätteeksi ajattelin muutaman rivin laittaa tekstiä tänne blogiin.
Syksy on ollut ihan valtavan kiireinen ja aikaa omille ajatuksille ei juurikaan ole jäänyt. Siksipä tämä blogin kirjoittaminenkin on ollut vähän heikoissa kantimissa. Olen edelleen iloinen että perheemme kauniimpi osapuoli päivittää blogiaan aktivisesti.
Kiirettä siis on ollut. Välillä tuntuu että olen yhtiömme ainoa voimavara tässä valtavassa maassa ja lentokentät ja hotellit tuntuu taas vähän liiankin tutulta.
Me selvittiin Texasin tulvista maalaisjärjen käytöllä. Mielestäni nämä luonnonilmiöt ovat ihmisten aiheuttamia ja oma kantani on että sitä saa mitä tilaa, en jaksa olla kovin surullinen paikallisten puolesta koska tämä luontoa kuluttava eläminen on täällä kaikella muotoa vallallaan ja tulee jatkumaan. Ehkä oma kantani on täällä Yhdysvalloissa asuessani kääntynyt muutaman piirun enemmän vihreisiin ajatuksiin, ei poliittisesti mutta aatteellisesti.
Meillä on sinänsä mukava tilanne että molemmat tehdään nyt töitä aikalailla, aika kuluu nopeasti ja se hetki kun lyödään hanskat naulaan Amerikassa lähestyy päivä päivältä. Tämä ei ole mikään unelmien maa joten koitetaan nyt vielä hetki jaksaa ja tehdään sitten jotain muuta.
Työn puolesta olen kulkenut täällä aika paljon, olen nähnyt koko Amerikan ja tiedän suunnilleen mitä täällä puuhataan ja millaisia ihmisiä täällä asuu. Tällä hetkellä työskentelen F-35 hävittäjän moottorin testi-laitteen parissa, mielenkiintoinen projekti mutta ei valitettavasti pysty kertoa asiasta enempää.
Kuten ei mikään muukaan Amerikassa, ei tämä hotellin nettikään toimi kunnolla niin parempi kun antaa nyt tämän kirjoittamisen vaan olla.
Syksy on ollut ihan valtavan kiireinen ja aikaa omille ajatuksille ei juurikaan ole jäänyt. Siksipä tämä blogin kirjoittaminenkin on ollut vähän heikoissa kantimissa. Olen edelleen iloinen että perheemme kauniimpi osapuoli päivittää blogiaan aktivisesti.
Kiirettä siis on ollut. Välillä tuntuu että olen yhtiömme ainoa voimavara tässä valtavassa maassa ja lentokentät ja hotellit tuntuu taas vähän liiankin tutulta.
Me selvittiin Texasin tulvista maalaisjärjen käytöllä. Mielestäni nämä luonnonilmiöt ovat ihmisten aiheuttamia ja oma kantani on että sitä saa mitä tilaa, en jaksa olla kovin surullinen paikallisten puolesta koska tämä luontoa kuluttava eläminen on täällä kaikella muotoa vallallaan ja tulee jatkumaan. Ehkä oma kantani on täällä Yhdysvalloissa asuessani kääntynyt muutaman piirun enemmän vihreisiin ajatuksiin, ei poliittisesti mutta aatteellisesti.
Meillä on sinänsä mukava tilanne että molemmat tehdään nyt töitä aikalailla, aika kuluu nopeasti ja se hetki kun lyödään hanskat naulaan Amerikassa lähestyy päivä päivältä. Tämä ei ole mikään unelmien maa joten koitetaan nyt vielä hetki jaksaa ja tehdään sitten jotain muuta.
Työn puolesta olen kulkenut täällä aika paljon, olen nähnyt koko Amerikan ja tiedän suunnilleen mitä täällä puuhataan ja millaisia ihmisiä täällä asuu. Tällä hetkellä työskentelen F-35 hävittäjän moottorin testi-laitteen parissa, mielenkiintoinen projekti mutta ei valitettavasti pysty kertoa asiasta enempää.
Kuten ei mikään muukaan Amerikassa, ei tämä hotellin nettikään toimi kunnolla niin parempi kun antaa nyt tämän kirjoittamisen vaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti