Tässä kirjoitellessani pauhaa trooppinen hurrikaani vielä Bahaman suunnalla joten toivottavasti ei saavuta perille ihan heti. Vaikka tällainen työ nopeasti ajateltuna varmaan kuulostaa hirmu kivalta, on tämä kuitenkin itselleni vain työtä. Lensin Sunnuntaina Sveitsistä New Yorkkiin, eilen Maanantaina kävin central parkissa aamulenkillä ja aamupäivällä pakollisella Manhattanin aamukävelyllä mutta sitten olikin jo aika jättää hotellihuone ja ottaa autokuljetus Brooklynin risteilyterminaaliin jossa asiakas odotti laivan vieressä ja minut ohjattiin miehistön sisäänkäynnistä laivan henkilökunnan kanssa laivaan, turistit tulivat aivan toisesta ovesta sisään ja oma saapumiseni oli enemmänkin ammattimainen. Miehistökannella niin työntekijöille kun meille ulkopuolisille huolto-äijillekkin luettiin laivan säännöt, annettiin kulkuoikeudet laivaan ja kerrottiin mitä saamme työn ohessa matkustajien joukossa tehdä ja mitä ei. Voimme liikkua siviilien joukossa mutta ammattimaisesti ja lähempi kanssakäyminen ei tule kysymykseen. Voimme nauttia vapaa-ajalla laivan tarjonnasta mutta esimerkiksi alkoholia ei saa nauttia muualla kun miehistön messissä, tämä ei nyt onneksi enään vaikuta minun elämääni.
Vastaan täällä laivalla ollessa siitä että laivan potkurit pyörii ja jos ei pyörisi on täällä hetkessä 4000 ihmisen hyvinvointi hieman kyseenalainen, en itsekkään haluaisi olla tuuliajolla myrskyn pauhatessa tuossa lähistöllä.
Noh, sankaritarinat sikseen, tämä oli enemmänkin motivaatio puhuttelu asiakkaan suunnasta kun hyppäsin laivaan, meidän propulsiota hoitavat laitteet toimivat vallan mainiosti enkä näe että täällä kenenkään loma olisi millään tavoin uhattuna tällä reissulla. Laivahommat on kivoja, ei saa tehdä mitään silloin kun laiva on liikkeellä mutta huomenna kun pysähdytään ensimmäiseen satamaan Floridan edustalla vaihtuu shortsit firman verkkareihin ja sitten alan huoltaa meidän laitteistoja. Kuusi tuntia aikaa tehdä temppuja ja sitten kaapin ovet kiinni, laitteet käyntiin ja taas matka jatkuu. Seuraavassa satamassa joka on Bermuda jossain Bahaman itä-puolella - jatkuu taas hommat. Käytännössä tällä kuuden päivän risteilyllä tarjoutuu aikaa tehdä omia töitä kokonaista 2 x 6 tuntia, muu aika on odottamista joka sinänsä on ihan kivaa näin risteilyaluksella mutta kuitenkin alitajunnassa on koko ajan se tosiasia että jos kahta päämoottoria ohjaavat välijännite taajuusmuuttajat kajahtaa niin silloin pitää pystyä tekemään nopeita korjaavia toimenpiteitä joten, onko tämä nyt sitten rentoa lomailua miettiköön sitä kukin tahollaan.
Tämä on työ muiden töiden joukossa. Ehkä itselleni tällainen jännittävä työ sopii, ainakin tykkään tästä kovasti. Kun minulla vielä oli vaimo, tykkäsin enemmän olla toimistohommissa kotona Sveitsissä mutta nyt kun hän on mennyt, ehkä tämä tällainen elämä on se mitä eniten elämältä toivon. Onhan myös niin että persoona on kehittynyt vuosien reissutyön johdosta tiettyyn suuntaan ja ehkä se on osaltaan syykin siihen miksi koen tämän olevan enemmän minun näköistä elämää kun kotona oleminen.
Elämään siis kuuluu tällä hetkellä hyvin vahvasti työn tekeminen ja sen tarjoamat keinot täyttää joutilas aika tehokkaasti. Joskus iltaisin sitä pysähtyy miettimään menneitä, välillä ikävöimäänkin ja harmittelemaan tapahtuneita mutta jokaisesta risteyksestä on osattava kääntyä ja nöyrästi ottaa vastaan se mitä elämä tarjoaa. Ehkä joku päivä on perillä jossain, mene ja tiedä.
Kalenteri on aika täynnä keikkoja tälle syksylle. Organisaatio takana puuhailee lukujärjestyksiä Sveitsissä, sihteerit tekevät parhaansa että toisessa passissani on asianmukaiset viisumit liimattuna kun pääsen takaisin toimistolle, yleensä nopea passin vaihto toimistolla, ehkä pari yötä kotona ja huoltoa ja vaatteiden pesua, koti kuntoon kukille vettä ja ei kun kohti uutta määränpäätä. Nyt kun tämä reissu on risteilty, lennän New Yorkista Miamiin, teen siellä toiseen laivaan nopean huollon ja palaan Sveitsiin, sitten ennen Kanadan keikkaa koitan keretä läydä Algeriassa ja Saudi-Arabiassa kääntymässä.
Edellä kuvailemani toimenkuvani johdosta pyrin yleensä lomilla elämään täysillä oman näköistäni elämää. Lomat ovat ainoa ajankohta jolloin voi itse tehdä sitä mistä työkeikoilla haaveilee. Koskaan ei täysin ehdi tehdä kaikkea sitä mitä haluaisi ja esimerkiksi tuttavien ja läheisten tapaaminen jää aina liian vähälle, toivoisin että tähän löytyy ymmärrystä. Kuluva kesä lomien osalta on ollut eräänlainen henkilökohtaisen elämän katastrofi menetyksistä johtuen ja ihan hallitsematon kaaos mutta kiitos niiden muutaman tosiystävän ja läheisten tuen on tästäkin selvitty ja äijä on ainakin vähintään työkykyinen tätä nykyä.
Täältä jostain maailman meriltä pistän virtuaalisen sulkakynän penaaliin, toivon kaikille rauhaa ja rakkautta ja lähden tuhansien eläkeläisten joukkoon katsomaan josko laivan teatterissa esitettäisiin vaikka jotain taikatemppuja..
Alla olevassa tuulikartassa näkyy sijainti tällä hetkellä, puhaltaa iloisesti mutta luotto laivan komentosillan henkilökuntaan pelaa ja aion nukkua yöni rauhassa, hyvää yötä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti