Alkaa varmaan muodostua uusi lihas hanuriin, siihen voisi tatuoida Recaro tekstin... Alkaa tuo lentokoneen penkki olla yhtä miehen kanssa. Nyt on tullut kiitettävästi taivallettua siitä lähtien kun Lauantaina aloitin Hazirasta kahdeksan tunnin automatkan kohti Pompeita. Pompeista - Sveitsiin, Sveitsistä Tanskan kautta Helsinkiin, tänään ympäri Helsinkiä hirmu kiireellä taksin takapenkillä 'tuhannen kaupan' kautta lentokentälle lounaalle ja siitä akselivaltojen ilma-siltaa pitkin Muncheniin ilta-päivä kahveelle. Yöksi köytän jälleen itseni koneen jakkaraan ja halki taivaiden taidan nauttia sekä ilta-palan että aamiaisen ennen laskeutumista Delhiin. Delhissä kentällä pitkä odotus ja sitten Intian sisäisellä lennolla kohti Suratin kaupunkia jossa perillä noin vuorokauden päästä.
Jos olisi aikoinaan lukenut koulussa yhtään enemmän niin jäisi paitsi näistäkin matkoista, elämä on sarja vääriä valintoja mutta joskus käy vaan hyvä tuuri.
Helsingissä oli kamalan näköistä, lunta kaikkialla eikä yhtään palmua. Auringon paiste oikein korosti sitä talvista kuvaa joka ajoi nopeasti pois noista maisemista. Huomenna aion pulahtaa Haziran uima-altaaseen flunssan pahenemisen uhallakin.
Jos olisi aikoinaan lukenut koulussa yhtään enemmän niin jäisi paitsi näistäkin matkoista, elämä on sarja vääriä valintoja mutta joskus käy vaan hyvä tuuri.
Helsingissä oli kamalan näköistä, lunta kaikkialla eikä yhtään palmua. Auringon paiste oikein korosti sitä talvista kuvaa joka ajoi nopeasti pois noista maisemista. Huomenna aion pulahtaa Haziran uima-altaaseen flunssan pahenemisen uhallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti