Miksi ihmiset käsittelee ikävää eri tavalla? Miten sinä käsittelet jos sinulla on ikävä toista ihmistä? Minä voin ainakin omalta osaltani kertoa että onpas aika hankalaa, ei sillä etteikö ikävästä selviäisi mutta kuitenkin tuntuu niin erikoiselta kun käy oman "kylkiluunsa" lähettämässä maailmalle.
Minä luulen että voisimme ratkaista ongelmia kuten koulu-ongelmia etc... sillä että avoimesti rakastaisimme ystäviämme enemmän. Rakastaminen on femiini- sana ja vaikeasti taipuva Suomalaisen miehen suussa mutta tiedän ja väitän olevani oikeassa jos sanon että ihmisten tulee välittää toisistaan enemmän.
Minä ainakin tahdon kertoa että minulla on ikävä ihmistä joka on tällä hetkellä köytettynä jakkarraan kiinni ja matkalla N.Y:iin. Odotan seuraavaa tapaamistamme ja etenkin sitä että voisimme mennä katsomaan toistemme vanhempia ja ilmoittamaan heille tämän ilosanoman jota saamme keskenämme tuntea.
Olen tänään kysynyt häneltä asiaa joka tulee julkisuuteen vasta kun vanhemmat on tavattu, koittakaapas miettiä mitä asiaa :)
Huomenna alkaa uusi viikko joten hyvää alkavaa viikkoa teille :)
teemu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti