Itsemurha! Alkoholismi! Masennus! Perheväkivalta!
Kovia juttuja jotka levittävät ikävää kontrastia tämän kauniin pohjolan ja luonnon rikkaan Suomen ylle.
Mikä meitä Suomalaisia oikein painaa?
Osana syyhyn pidän tätä Pohjoista ulottuvuutta. Suomi sijoittuu maantieteellisesti paikkaan jossa Suomi-neidon yläpää on talven pimennossa ja alapääkin käy rännästä kosteana.
Itse tein jälleen Torstaina havaintoja Saksasta palatessani kuinka sanoin kuvaen surkeaa tänne oli palata. Tarkoitan tällä sitä veden vihmomisen ja pimeyden mukanaan tuomaa vaikutusta joka koneen ovelta iski päälle kun yleinen syyttäjä.
Ulkoisestihan Suomi on sangen rikkaan ja hyvinvoivan maan oloinen ja Euroopasta / ulkomailta tänne saapuva saa helpolla sen kuvan että eihän täältä puutu mitään ja että kaikki on ulkoisesti loistokunnossa. Jokin asia kuitenkin vetää mielen kun mielen matalaksi ja vaikka Iloa ja sitkeyttäkin tästä maasta löytyy niin varjoisa puoli onkin sitten karumpi..
Suomen tilastot otsikkotekstissäni mainitsemissani aiheissa ovat todella karua luettavaa. Itse en ole asiantuntija mutta vahva mielipiteeni kokemuksen perusteella on että Euroopassa ollaan jo noiden asioiden suhteen eriarvoisessa tilanteissa maasta ja maanosista riippuen.
Mielipiteeni on että tälle asialle on annettava keskusteluissa kasvot ja sitä on kyettävä ruotimaan ihan Eurooppalaisellakin tasolla josko jotain on ylipäätään alueellisesti tehtävissä asian hoitamiseksi. Monen asian suhteen kyllä on eu-hankkeita mutta onko vielä tämän asian tai näiden asioiden hoitamiseen?
Maanantaina matkaan Ukrainaan ja tiedän jo kokemuksesta mikä siellä ei niinkään rikkaassa maassa on paremmin kun Suomessa. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus eli vastavuoroinen kanssakäyminen ihmisten välillä. Suomessa tietyntyyppinen sosiaalisuus on murentunut vuosikymmen vuosikymmeneltä ja se on mielestäni vakava asia joka vaikuttaa ihmisten pahoinvointiin.
Jos ainoa hetki kun ollaan ystävien / ihmisten parissa sosiaalisessa kanssakäymisessä on se kun lauantai iltana "könytään" baariin hankkimaan keski-vahva humalatila on mielestäni jotain pahasti vialla. Arki illoista on hävinneet ne tunnit jolloin vieraillaan ihan oikeasti kylässä. Sana kyläily on varmaan pian historiaan siirtyvä sana kokonaisuudessaan.
Venäjällä, Kazakstanissa, Ukrainassa yms... entisissä köyhissä valtioissa on silmin havaittavaa se että kun kaikkia ystäviä ei ole tungettu tietokoneen sisään on ihmisillä oikeasti aikaa toisilleen, mennä olla ja harrastaa yhdessä jopa vähäpätöisiäkin puuhia. Edellä mainitsemissani maissa olen saannut seurata kuinka ihmiset laumasielujen tavoin kokoontuvat turuille ja toreille iltaisin työpäivän jälkeen viettämään yhteistä sosiaalista laatuaikaa. Tällainen on Suomesta hävinnyt ja mitä lännemmäksi mennään niin sitä vähemmän tällaista löytää, onko siis idästäkin kenties jotain vielä opittavissa?
Summa summaarum: Brysselistä apua tähän pahoinvointiin kiitos !
nimim: aina välillä onnellinen matkaaja riippuen missä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti