Viikonloppu käsillä Kazakstanissakin. Kyllä välistä käy mielessä olisiko kannattanut jättää yksi kielikurssi aikoinaan käymättä... Venäjän kielen kielikurssin tai pikemminkin kurssien kautta kun sitä on työn puolesta ohjautunut varmaan tällekkin keikalle. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä että tämä se on sitä jotain. Euroopassa osaa matkailla ja selviytyä ihan helpolla mutta täällä arkisetkin askareet ovat välillä suunnaton haaste.
Ensimmäinen viikko meni täällä pääosin englannin kielellä kommunikoidessa paikallisen kollegani kautta alaisilleni sekä kollegalle itselleen. Nyt olen ilokseni huomannut että koitamme koko sakki käyttää niin paljon Venäjän kieltä kun suinkin mahdollista. Porukka on hirmu mukavaa ja ovat motivoituneet osoittamaan milloin mitäkin esinettä ja tavaamaan sen nimeä Venäjäksi :)

Nyt alkavana viikonloppuna minulla oli tarkoitus käyttää lepoon yksi päivä kun työtkin ovat sillä mallilla että aikaa olisi vaan toisin näyttää käyvän. Lepopäivän pyhitys jäänee sitten lennoille Turkin Istanbulin kautta Suomeen. Lennot ovat pitkiä joten on aikaa uppoutua hyvän kirjan pariin. Garry Kasparovin ”kuinka elämä jäljittelee shakkia” on vieläkin kesken..
Kas ja nettikin alkoi pelaamaan. Koko päivän tuossa on tele-asentajat tehneet naapuri huoneessa hommia ja netti on ollut poikki mutta nyt pelaa. Mukavaa seurata vierestä kuinka paikalliset sähköalan ammattilaiset tekevät töitään. Kävipä tässä sellainenkin onnen kantamoinen että erikoiskaapeli jota odotamme Suomesta jotta asennuksemme voidaan tehdä loppuun löytyikin noilta tele-asentaja hepuilta ihan tuosta vierestä :)
Niin joo... Täten esitän syvimmät valitteluni siitä että olen ja pystyn olemaan niin vähän teksti-viestiyhteyksissä Suomeen saatika vastailemaan taikka soittelemaan Suomeen. Täältä jopa viestin lähettäminen maksaa monia euroja joten vain kaikkein tärkeimmät viestit lähetän ja muuten koitan pidättäytyä kännykän käytöstä kokonaan. Vastavuoroisesti tietenkin jos on tärkeää asiaa minulle voi soittaa mutta kannattaa pirisyttää muutaman kerran koska ensimmäiseen tuskin vastaan.
Tämä maansiirto-firma jossa täällä työskennellään käsittää n. 40 työntekijää ( arvio ) tuossa kentällä heitä on mitä erillaisemmissa tehtävissä kuten kauhakuormaajien kuljettajia. Kuorma-autojen kuljettajia työmiehiä hitsareita sihteereitä yms... Joka hommaan näyttää täällä olevan oma ammattilaisensa. Koimme erittäin valitettavan tapauksen täällä toissapäivänä kun aamusta lähti yhtiön tankki-autolla kuljettaja hakemaan polttoöljyä 300km:n päästä Astanan kaupungista. Hän ei koskaan palaa enään reissusta mutta auton / tankki-vaunun raatoja tänne on tuotu lavetilla takaisin osa osalta. Jollain tavoin vaikka kaveria ei tuntenutkaan se laittaa ajattelemaan kuinka kaikki sittenkin voi joskus olla yllättävää ja nopeaa.
Itse olen täällä kerran tipahtanut paikallisilta rakennustelineiltä kerran saannut sähköiskut ( kiitos kollegalle) ja kerran liukastunut yhden kuljettimen päällä ja meno sen kun vaan kiihtyy :) Mutta näin.. Palaillaan asiaan. -temppis-