Huomenta Pariisista!
Parin viime päivän matkat ovat vienneet kiertämään ympäri Ranskan maata kun työt sain tehtyä. Torstaina sain varattua hammaslääkäri ajankin ja vaivasta pääsin eroon. Hammaslääkäri palvelut olivat jopa parempia kun kotona Suomessa :).
Torstain ilta-ajeluna lähdin ajelemaan Fordilla kohti etelää ja Ranskan Rivieraa Nizzaan. Varasin netin kautta sieltä huoneen itselleni ja niinpä lähdin suoraan hammaslääkärin tuolista 500km:n matkalle.
Koitan tässä välissä latailla valokuvia tähän blogiin huonolla menestyksellä joten tulee sitten kuivaa tekstiä.
Ajelin torstai iltana suoraan Monte Carloon eli Monacoon kun se niin sopivasti oli tuossa Nizzan naapurissa. Kiva kaupunki piipahtaa kun maisemat oli jostain niin kovin tuttuja :) Ja olihan se kiva Fordia siellä ahtailla katuradoilla ruuvata. Ihmettelen minä vaan että miten siellä Formuloita mahtuu ruuvaamaan. Toisaalta kyllä tuon kokoiseksi kaupungiksi Ferrareiden ja Lamborghinin edustus oli nytkin varsin mittava. Siinä Ferrarin moottorin äänessä vaan on sitä jotain ( mitä mun Peugeotin äänessä puuttuu:)
Koitin venettä ja ... kattella Monacosta mutta sitten näin huvi-jahtien kannella ilta-puvuissaan niitä ... ja tulin siihen tulokseen etteivät kovin iloisilta näyttäneet joten tyydyin katselemaan veneitä. Sopivaa ei tällä kertaa kuitenkaan löytynyt joten illallisen jälkeen jätin Monacon ja siirryin Nizzaan.
Hotelli yö meni siinä sivussa ja aamulla ajelin kaupungin rantaa eli välimeren rantaa kohti ulosmenotietä kaupungista. Paikallinen lentokenttä osui matkalle ja voin sanoa etten ole missään koskaan nähnyt yhtä paljon yksityis jettejä parkissa kun tuossa tienvieressä lentokentän laidassa. Rivi oli valehdellen ainakin kilometrin pitkä.
Auton luovutus oli perjantaina Lyonissa ilta-päivällä joten lähdin jo aamusta taittamaan tuota n. 500km:n matkaa. Kun tulomatkalla tulin kalliita moottoriteitä pitkin neljässä tunnissa niin nyt valitsin kontrastin vuoksi vuoristotiet. Maisemat oli huikeat ja joka lihas on edelleen kipeä ajamisesta. Nautin erityisesti vuoristoteillä vaarasta ja kovaa ajamisesta. On mahtavaa ajaa huippunopeudella kurveihin joiden takana tietää olevan pelkkää tyhjää... siinä tulee jo G-voimat peliin kun koittaa auton pitää kaarteissa tiellä. Vuoriston maisemat oli upeat ja reilussa kilometrissä tuli pääosin ajeltua.
Aikanaan löytyi Lyonin lentokenttä ja tankkauksen jälkeen palauttelin auton takaisin vuokraamoon ja niinpä olin jälleen jalkamiehenä reilun 30kg:n matkatavaroideni kanssa. Lentokentällä oli rautatieasema ja ostin lipun TGV luotijunaan jolla taitoin matkan Pariisiin vajaassa kahdessa tunnissa ( n. 500km sekin osuus) Junan huippunopeus oli parhaimmillaan 318.9km/h ja täytyy sanoa että melkoinen kokemus oli sekin..
Pariisiin päästyäni hoidin kumijalalla tämän loppu-matkan hotellille. Saavuttuani oli jo ilta joten illallisella kävin tuolla Eiffel-tornin lähellä. Torni itsessänsä oli pysähdyttävä kokemus katsoa. Ihmisiä oli niin paljon etten sisään mennyt mutta siinä kukka-penkin laidalla ei osannut muuta kun ihmetellä.. Tutustun torniin vielä tarkemmin ennen keskivikkoa joten siitä myöh. lisää.
Ihmiset Ranskassa ovat osoittautuneet ystävällisiksi. Kovin paljoa lähi-kontakteja ei juurikaan vielä ole ollut mutta enköhän jo tänään koeta päästä juttuun paikallisten kanssa. Tuo kieliasia askarruttaa edelleen. Ranskalaiset on suurimmaksi osaksi kun puusta pudonneita kun Englantia yrittää puhua. Erikoista siitä tekee se että täällä on paljon tumma-ihoisia ihmisiä eri palvelu ammateissa ja heidän nyt jos kenen luulisi Englantia puhuvan mutta kun ei...
Minä lataan kameran ja lähden riemukaarelle riemuitsemaan...
moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti