10.10.2016

Effingham Illinois Sunnuntai ehtoota



 Tämä Yhdysvaltojen siirtolaisuus on edennyt kotouttamisessa siihen patrioottiseen vaiheeseen että olen hankkinut itselleni uuden harrastuksen, tarkkuus-ammunnan. Täällä Amerikan maalla on hieman erilainen suhtautuminen aseisiin kun Suomessa, täällä opetetaan lapset pienestä pitäen ampumaan enkä tiedä onko se pelkästään huono asia.

       
  Minusta ei "asehullua" saa kyllä tekemälläkään, aseet on itsessään melko vastenmielisiä kapistuksia mutta terve ja turvallinen aseenkäsittely koko laajuudessaan kiinnostaa ja itsensä voittaminen tarkkuus-ammunassa.
 Vaikka nämä Amerikan patriootit keräävät koteihinsa aseita ja jokaisella perheenjäsenellä on usein omansa minä olen ihan tyytyväinen että "tykin" voi vuokrata paikallisilla ampumaradoilla, ostaa panokset ja ammunnan jälkeen ase jää ammattilaisten hoiviin puhdistettavaksi ja säilytettäväksi, eipä tarvi murehtia miten sitä kotona säilyttää.

 Työkaverini, Saksalainen tyyppi sai kuluneella viikolla puhuttua ympäri radalle ampumaan ja tuolloin testasin 100 panoksen verran 9mm S&W MP pistoolia. Upseerin osumatarkkuus oli sitten armeija ajoista vähän ruosteessa mutta muutamana iltana opiskelin tekniikkaa netin kautta ja tänään kävin ominpäin toisella ampumaradalla jossa pistelin 45cal. pistoolilla luodit suunnilleen sinne minne pitikin.

 Mielipiteeni on että ammunta harrastuksena on varteenotettava ja kehittävä harrastus, se lienee kehittää tervettä suhtautumista monenlaisia asioita kohtaan ja asia oikein opeteltuna tarjoaa mielenkiintoisen ja kehittävän harrastuksen monelle. Liian tiukalla sääntelyllä tuppaa olemaan se huono puoli että sen kerran kun joku aseen käteen saa, sitä todennäköisesti käytetään väärin.





Ei kommentteja: