Siteeratakseni Suomalaisia Ruohosen laulaja veljeksiä Mattia ja Teppoa -”Näin se kesäloma toimii..

Reilun kolmen viikon yhtämittainen työputki josta suurin osa Lähi-Idässä Qatarissa tuli Juhannuksen tietämillä päätökseen. Jo valmiiksi olimme varanneet Qatarin Ras Laffanin työmaan kestoksi noin kuukauden mutta kun ihmeen kautta ihan alussa pystyimme tekemään suunnitelmat uusiksi ja pääsimme jättämään Qatarin ajoissa noin viikkoa ennen suunniteltua lähtöä.

Itselläni aikanaan aiheutti suurta harmitusta se että yleensä Qatarin komennus tuli niin tukalaan ajankohtaan kun kesäkuulle. Tarkoitus oli ollut jo talvesta lähtien että lomailisin heti Juhannuksen jälkeen muutamia viikkoja mutta tuo komennus oli saannut laittamaan kaikki suunnitelmat ihan uusiksi.

Harmillista siinä oli se että Juhannuksen jälkeen oli suunniteltu aivan mahtavaa risteilyä purjeveneellä Karibian aalloilla. Ystävättereni, hänen veljensä vaimoineen sekä joukko heidän tuttujaan oli retkeä valmistellut jo kuukausia mutta minun kohdaltani tämä oli vaarassa kaatua työkiireisiin.

Sain ”kiukkuni” purettua jo toukokuussa ja kerkesin vieläpä vierailla New Yorkissakin ennen Qatarin matkaa ystävääni tapaamassa joten enään ei suunnattomasti harmittanut minun matkani peruuntumien vaan olin onnellinen että muut ylipäätään lähtevät.

Qatarin komennuksen sitten valmistauduttua etuajassa pystyi jo noin 5 päivää ennen loppua olemaan miltei varma että sunnuntai Juhannusviikonloppuna tulee olemaan kotiin lähtö päivä. Koska purjevene teki Karibialla Tortollasta lähdön seuraavana tiistaina ja minun ”messi-paikkani” vaikutti vielä olevan käyttämättä niin ei kun toimeen ja riskillä lentolippuja tilaamaan sunnuntaille reitille Qatar:n Doha > St Thomas U.S Virgin Island.
Riskillä nämä liput oli tilattava koska ihan varma ei voinnut olla että loppuuko työt todella sunnuntaina vai tuleeko vielä jotain yllättävää..? Oma luontoni ei olisi antanut periksi jättä keikkaa keskeneräiseksi eikä varmaan olisi antanut työnantajankaan luonto.

Kun ihmeenkaupalla kaikki meni paremmin kun suunniteltiin ja voisinko sanoa minuutti-aikataulu Qatarissa piti kutinsa täsmälleen, siitä suurin kiitos työparilleni jonka kanssa työskennellessä ei todellakaan tarvinut arpoa vaan asiat eteni.

Niin, sunnuntaina oli sitten yö-lento vuorossa Lontooseen. Työkaverin kanssa jaetulla pirssillä lentokentälle ja siellä tiemme erkani johtuen lentojen lähtöaikojen erosta. Itseäni tuumasi hieman jännittää tuollainen Lähi-Idästä suoraan extempore matkalle lähtö passimuodollisuuksineen yms... Viisumin olisivat ihan välttämättä halunneet nähdä Yhdysvaltoihin matkaavilta Dohassa mutta siitäkin selvisin hyvin selittelemällä, Suomalainenhan kun ei viisumia tarvi turisti matkaan...

Lennot väsyttivät miestä aikalailla. Elämäni ensimmäinen kokemus Jumbo-Jetistä tuli juuri lennolla Doha > Lontoo.. B-747 tuntui mukavalta lentokoneelta ja sain vielä erikois opastuksen lennolla kun mainitsin stuertille että tämä on ensimmäinen kerta ko. konetyypissä. Hän esitteli koneen eri osastot ja se oli vallan hauskaa..

Ilmailija kun olen niin kaikki taivaalla oleva on aina kiinnostanut. Pitkään olen jo haaveillut näkeväni maailman uusimman ja isoimman lentokoneen Airbus A380:n ja niinpä neitsyt-matkalta Jumbolla laskeuduttuamme oli kentällä välittömästi parkissa moinen A380, voi tätä ”pikku-pojan” ilon päivää :)

Lontoossa oli odotusta jonkun verran ja jäipä lentokentän ravintolassa aikaa juoda aamukahvit ja mehut sekä lisäksi vielä hoidella viimeisiä työasioita kuntoon. Matkavakuutuksen laitoin viimeisen päälle koko vuodeksi kuntoon ja sen sellaiasta. Ameriikassa vielä ystävättereini nukkui viimeisiä hetkiään ennen kun hänenkin herätyskello pärähtäisi soimaan ja ennen kun mentäisiin perä perää pitkin Yhdysvaltojen rannikkoa etelää kohti lomailemaan..

Oma lentoni Lontoosta lähti ajallaan kohti Miamia ja jo toinen yli 7 tunnin lento samalle päivälle oli alkamaisillaan. Lennot meni elokuvia katsellessa yllättävänkin nopeasti, mieltä lämmitti mukavasti kun tiesi että määränpäässä on tärkeitä ihmisäi vastassa.

Lentokoneen kaartaessa Miamiin kaupungin päältä hetken tunsin että tuo voisi olla vaikka tulevaa asuinseutua. Haaveena kun olisi joskus asua erossa Suomen rännästä ja loskasta sekä muutamista muista jutuista.

Miamissa hetken ulkoilmaa haisteltuani tullin jälkeen oli vuoro lähteä taas departures puolelle ja odottelemaan portille D43 lentokoneen lähtöä Miamista > St Thomasin trooppiselle saarelle Yhdysvaltojen Neitsytsaarilla.

Silmät alkoivat lentojen tuossa vaiheessa olla jo melkoisen ristissä koska en juurikaan unta koneessa saannut. Ehkä hieman nukahdinkin lennolla mutta maisemat koneen ikkunasta alkoivat muistuttaa lähinnä satukirjan maisemia.

Kone laskeutui illalla pimeällä St Thomasin trooppiseen kosteuteen ja asemarakennus oli avoin rakennus jossa kosteus sai hien pintaan. Kun ihmeenkaupalla laukkunikin oli löytäneet Dohasta perille miehen kanssa samaan osoitteeseen ja niinpä oli aika ahtautua paikalliseen Chevy van taksiin johon samaan autoon tuntui tulevan koko lennon porukka. Heitä sitten heiteltiin ketä minnekkin enn en kun oli oma vuoroni jäädä hotelli Windward passagen edessä pois kyydistä. Mainittakoon että suurenä yllätyksenä tuli saaren vasemman puoleinen liikenne.

Onni ja ilo oli tietenkin suurimmillaan kun hotellissa minua ystävättereni jo odotti.. Oli luvassa mielenkiintoinen viikko pitkin Karibian sinisiä meriä seilatessa ja arvatenkin monia kokemuksia koettaessa.

Aamulla suunnistimme jo hyvissä ajoin Charlotte Amalien Fast Ferry satamaan johon samaan satamaan näin laskeutuvan myös kaksimoottorisen Twin Otter vesikoneen, itse luonnollisesti riensin heti kysymään kyytiä lentokoneella Tortollan saarelle Brittein Neitsyt saarten puolelle mutta valitettavasti koneen ja minun lentosuunnitelmani olivat hieman erillaiset. Niipä vietimme kivan aamun hetken Annelin kanssa matkustaessa pika-lautalla Tortollaan.

Maisemat täällä ovat todella kauniita. Vanhana Kanarian saarten kiertäjänä voisin sanoa että reissut sinne ovat olleet hukkareissuja.. Olisi kannattanut vähän säästää ja tehdä matkansa tänne, täällä on sitä jotain.

Tortollan lautta-satamassa meitä oli vastassa ystävättereni veljen vaimo ja tapaaminen oli mukava. Hiljalleen aloimme siirtyä kohti tulevan viikon kotiamme eli Lagoon 500 sarjan katamaraania nimeltään Jack Sparrow, tämä vene oli uskomattoman komea ja kiitokset siitä kuuluu matkamme järjestäjille, tällaiseen kesäloman vietto paikkaan on ilo saapua.

Hyttimme täällä laivan toisessa ponttoonissa on hieno, omat vessat ja suihkut ja ties vaikka mitä, luonnollisesti ilmastointi pelaa liiankin hyvin.

Ensimmäisenä päivänä laivan miehistön huomio ja keskittyminen kului suurilta osin näyttöjen antamiseen. Yhtiön josta vene on vuokrattu lähetti oman tarkastaja-kapteeninsa meidän ensimmäiselle reitille tarkastamaan selviytyykö miehistömme tämän veneen kanssa hengissä eteenpäin. Tarvittaessa tuo kapteeni olisi ollut laivassa varmaan koko viikon mutta kun hän oli poikien touhuja päivän seurannut niin illalla rantautuessame Norman Islandin poukamaan nimeltään the Bight jäi kapteenikin pois kyydistä ja toivotteli hyvää matkaa.

Norman islandin poukamaan jäimme yöksi parkkiin ja kiinnitimme veneemme noin 400 metriä rannasta olevaan kelluvaan kiinnitys-poijuun. Ilta-päivän aikana saimme uida aivan mahtavan puhtaissa vesissä ja meloa kahdestaan Annelin kanssa vähän sinne tänne veneessämme olleella meri-kajakilla, se oli todella hauskaa vaikkakin raskasta puuhaa.

Aurinkoa sai tarpeeksi ja minä olin se joka vasta toisena poltti itsensä seuraavana päivänä, Anneli ehti sen tehdä jo ensimmäisenä päivänä mutta onneksi kummankin vammat olivat aika pieniä. Tiistai päivä veneellä päättyi loistavaan illalliseen jonka Ismo ja Kim loihtivat mm. käyttämällä koeen perälaitaan kiinnitettyä pientä grilliä. Pihvit olivat todellakin yli kämmenen kokoisia ja maku oli aivan fantastinen.

Hyvin syöneenä oli hyvän levon aika ja koneen hytin sänky toimi erinomaisesti antaen hyvän perustan kunnon unelle. Itselläni tosin kello heitti aikaerosta johtuen siinä määrin että kävin yöllä toivomassa tähdenlentojen aikaan kaikenlaista kirkkaan Karibian tähtitaivaan alla ja neljältä aamulla heräsimme jo kumpikin ulos katselemaan ja kuuntelemaan meren ääniä...

Aamusta vielä nukahdettuamme heräsimme kun vene käynnisti moottorinsa ja suuntasimme kohti uusia haasteita. Mainittakoon että tällaisessa purkissa on sekä purjeet että moottorit.. Moottoreilla on yleensä parempi ajaa ihan rantojen läheisyydessä kun taas sitten purjeilla päästellään tuolla aavoilla merillä. Itse olen ollut kun pikku-poika kun olen päässyt auttamaan miehistöä sekä purjeiden nostossa että laskussa, siinä on jotain niin alkukantaista viehätystä että välillä unohtaa olevansa kotoisin kylmästä Pohjolasta.

Eilinen keskiviikko päivä meillä oli kahden pysähdyksen päivä. Ensin aamu-päivästä ajettiin Virgin Cordalla sijaitsevaan paikkaan nimeltä the Baths... se oli sellainen unelma hiekkaranta jossa oli erikoiset kivi- ja kalliokokoelmat.. Siellä sain viimein oman selkänikin poltettua mutta mukavaa oli. Katamariinilta rantaan kuljemme aina pienellä kumiveneellä mutta tuolla the Bathissa en malttanut odottaa veneen vesille laskua vaan humautin uimalla tuon reilun 300m rantaan jotta pääsin sinne nopeammin.


The Bath_sta jatkoimme sitten ilta-päivän mittaan veneellä Virgin Cordan pohjoispäähän paikkaan nimeltä North Sound. Nämä paikat tuntuvat olevan toinen toisensa jälkeen upeampia ja ihmeellisempiä ja tämäkään laguuni ei ole mikään turistipaikka vaan pikemminkin salaiselta piilopaikalta näyttävä meren poukama keskellä merta ja vihreitä saaria. Onneksi täällä oli erittäin hyvätasoinen hotelli ja hotellin ravintola jossa saimme syödä hyvän meri-illallisen...

jatkan tätä toivottavasti ei niin pitkästyttävää tarinaa vähän tuonnempana...